Etusivu

Jazz on musiikkityyli, josta jokaisella tuntuu olevan jokin mielipide: osa rakastaa sitä, kun taas osa ei voi sietää jazzia. Jazzia kuitenkin kuulee radioissa harva se päivä ja Porissa järjestettävä Pori Jazz on kasvanut Euroopan mittapuulla merkittäväksi jazz-tapahtumaksi. Tämän sivun artikkelit on kirjoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet jazzista noin yleensä ja erityisesti suomalaisesta jazzista.

Jazzin tyyppipiirteinä pidetään puhallinsoittimien korostamista ja improvisaation tärkeyttä. Yleissääntöhän on, että se mikä on normaalissa musiikissa virhenuotti, on jazzissa mahdollisuus. Juuri tämä tyyli ja tietyllä tapaa filosofia saa jazzin kuulostamaan joidenkin korvaan vastenmieliseltä. Toiset taas pitävät sitä mukavana yllätyselementtinä.

Sanan ”jazz” alkuperä on hämärän peitossa, mutta varmaa on kuitenkin se, että termi vakiintui kuvaamaan musiikkia 1910-luvun kuluessa. Joidenkin teorioiden mukaan sana viittaa nimiin Charles ja/tai James, sillä nämä olivat varhaisten jazz-muusikoiden keskuudessa varsin yleisiä nimiä.

Jazzin alkulähteellä

Jazz sai alkunsa Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla. Varsinkin New Orleansin kosmopoliittiset piirit tarjosivat uudelle musiikkityylille tilaa ja yleisöä. Sen kehittivät paikalliset afroamerikkalaiset ja inspiraationa toimi muun muassa blues.

Afroamerikkalaisen väestön keskuudesta jazz levisi melko hitaasti, koska musiikkilaji leimautui nimenomaan mustien musiikiksi, jonka sen ajan valkoiset katsoivat olevan alatyylistä ja heille sopimatonta. Afroamerikkalaisten keskuudessa jazzin suosio suorastaan räjähti käsiin ja uusi musiikkityyli levisi nopeasti ympäri Yhdysvaltoja.

Yhdysvalloissa vuosina 1920–1933 voimassa ollut kieltolaki auttoi jazzia nousemaan aidosti koko kansan musiikiksi. Salakapakoissa eri ryhmät kohtasivat ensi kertaa toisensa samanarvoisina ja pian ideat, kulttuurit ja eteenkin jazz alkoivat levitä myös muiden kuin afroamerikkalaisten keskuudessa. Kieltolain päätyttyä ehkäpä maailman tunnetuin jazz-muusikko Louis Armstrong alkoi luoda pohjaa oikeastaan koko musiikkityylille. Jazzin kulta-ajaksi voidaankin laskea 1930- ja 1940-luvut. Toisen maailmansodan puhjettua jazzin kehittyminen käytännössä loppui kuin seinään johtuen muun muassa vuosina 1943–1944 voimassa olleesta levytyskiellosta.

Suomessa jazzia alettiin kuunnella 1920-luvulla, vaikkakin musiikki oli aluksi vain englanniksi tai ruotsiksi. Suomenkielistä jazzia alettiin tehdä nuoren polven toimesta: niin sanotussa haitarijazzissa yhdistyivät jazz, polkka ja jopa jonkin verran valssia. Kyseinen jazzin alalaji saavutti suursuosion ja oli 1930-luvulla Suomen kuunnelluinta musiikkia aina sotien puhkeamiseen saakka.